Heräsin tämä aamuna ja suuntasin kulkuni herätyskellon kautta peilille. Revin näkyvimmät ihonriekaleet pois ja jäin raapimaan ihoa neljäksikymmeneksi minuutiksi. Unicafe-lounas sai siis jäädä väliin. Yliopistolla iho sai taas levätä muiden asioiden viedessä huomiotani, mutta kotona aloin taas raapimaan lämpötilavaihteluista kärsiviä sääriäni. Viisasta? Ei.
Ennen suihkua piti raapia ihan muuten vain, ilmeisesti jonkinlaista siirtymäahdistusta. Siirtymiset ja kaikki muu aika tekemisieni välissä on täynnä epävarmuusraapimista.
Tästä elämäntavasta aion opetella pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti