Älä koske!

Ei saisi koskea, nyplätä, puristella, raapia tai hangata. Mutku... pakko!
Ratkaisu: Piilotan käden pitkän hihan sisään. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Liikunta

Ennen ihottumia kävin päivittäin lenkillä. Sitten se jäi ja tuli ihottumat ja ne paheni ja lopun tiedättekin. Puolitoista viikkoa sitten rupesin ajattelemaan, että nyt on sellainen olo, joka ennen vanhaan sai minut lähtemään lenkille ja päätin kokeilla, miltä lenkkeily tuntuisi.

Kävin pienellä 1.5 kilometrin lenkillä, hikoilin ja olin aivan poikki, mutta olo oli mahtava! Hiki kirveli, joten menin suihkuun ja pääsin siitäkin. Sittemmin huomasin, että oli myös mahdollista antaa hien kuivua ja siten päästä kirvelystä. Tunsin olevani moninkertainen maailmanmestari, kun a) lähdin lenkille, b) jaksoin juosta, c) kestin kirvelyä ja d) sain hyvän olon!

Lenkillä käynti on kasvattanut varmuutta ja rohkeutta sekä lisännyt rakkautta omaan kehoon. Nimenomaan rakkaus on auttanut ihon kanssa, sillä se on antanut voimia vaalia ihottumia ja näppyjä ja antaa niiden parantua, sen sijaan että vihaisi niitä ja haluaisi vain repiä kaiken rikki.

Terveisin, endorfiinihuuruinen Piia.

Tulehdusherkkä iho

Atooppinen iho tulehtuu herkästi, jolloin tuloksena on ihottuma. Iho tulehtuu, kun se menee rikki ja kuivuu, sillä tulehduksen seurauksena kudokseen nouseva vesi (=ihottuma punottaa ja on koholla) korjaa kuivunutta ja rikki mennyttä ihoa. Korjausoperaation jälkeen ihottuma hilseilee pois ja alta paljastuu uutta ihoa.

Miksi tätä ei kerrota kunnolla ja selvin sanoin missään? Miksi ihotautilääkärit olettavat kaikkien tietävän tai vastaavasti luulevat, että tiedolla ei ole väliä? Oma ihoni joutui vuosien pahaan kierteeseen juuri siksi, etten ymmärtänyt ihottuman vaiheita. En luottanut pahan vaiheen menevän ohi, jos sen antaa parantua rauhassa, enkä ymmärtänyt, miten ehkäistä uuden ihottuman syntyä. Luulin, että kaikki voiteet ja rasvat eivät vain sopineet minulle, mutta ongelma olikin korvieni välissä. Pari vuotta ja korvieni väliin kasvoi suurempi ongelma, joka vaati jo lääkityksen ja keskusteluapua.

Ihottumani on ympärivuotista, vaikka auringon UV-säteily auttaakin (tappamalla tulehduksen aiheuttavia bakteereja ja vahvistamalla ihoa) kesäaikaan. Lämpötilan kohotessa ja hien noustessa pintaan tulehduksia tulee herkemmin ja huomaan, että raapiessani "vain vähän" tulee paljon enemmän ihottumaa.

Kuinka sitten estää tulehduksia? Suihkuttelu vähintään kerran päivässä (atoopikkojen suihkukielto on muinaislegenda, mutta rasvata toki kannattaa jälkeenpäin), aloe veran, sinkkisalvan, suolan (kyllä! kylvyt, liuokset, huuhtelut, Välimeressä pulikointi...), kortisonivoiteen ja muiden tulehdusta hillitsevien tuotteiden käyttö, raapimisen hillitseminen(I know), kunnon yöunet(valoisat yöt haittaavat omiani) ja liian sokerin ja valkoisten viljojen välttäminen (itse ole gluteenittomalla).

Nyt kun vielä muistaisi käydä ottamassa UV-kylpyjä... Ilmatieteenlaitos varoittaa UV-säteilystä ainakin Helsingissä, mutta meikäläinen on niin kotihiiri, että on erikseen muistettava mennä ulos kärventymään. Menkää tekin! En ollenkaan käytä aurinkorasvaa, mutta tulen pois auringosta ennen palamista. Näin iho ei kärsi aurinkorasvasta ja auringossa ei tarvitse olla pitkään, kun voide ei estä säteilyä imeytymästä ihoon.

Sanottua

"Ei ole mitään pelättävää." -isi

Viisas isi minulla.

Kesäolo

"Viha, katkeruus ja ruikutus tyhmentävät ihmistä, empatia ja rakkaus sen sijaan laajentavat näkökenttää." -Reino Nordin (Trendi 06/2012)

En ole vähään aikaan kirjoittanut ihopäiväkirjaani, sillä mielessä pyörivät aiheet ovat purkautuneet Bloggerin sijasta Facebookiin. Toisaalta pohdintani - onnellisuus, elämä, hyvää olo sekä tasapainoisen elämän merkitys ihmisen yleishyvinvointiin - ovatkin vaatineet paljon sulattelua ja epämääräisiä tilapäivityksiä auringonpaisteesta ja parisuhteesta. Kun on hyvä olla ja käsillä jotain tekemistä, ei tule raavittua tai nyplättyä ihoa. Kun on hyvä olla, ei ahdistu hilseilevästä ihosta, vaan antaa uuden ihon rauhassa paljastua, eikä pilaa prosessia nypläämällä puoliksi irronneita ihonkappaleita.

Joskus tuntuu, että elämäni pyörii ihoni ympärillä, joten ei ihme, jos kädetkin pyörivät. Kun käyn vessassa, liimaan nenäni kiinni peiliin ja revin hilsettä sekä puristelen ihohuokosia mustapäiden toivossa. Etsin äksöniä ja kärsin seuraukset, mutta onko se tervettä itserakkautta, että haluaa tuottaa tuskaa itselleen? Voisikohan kenties olla niin, että suuri osa iho-ongelmistani olisivatkin enemmän seuraus kuin syy?

Tunnen olevani nyt onnellinen tai ainakin roppakaupalla onnellisempi kuin muutama kuukausi sitten. Minulla on edelleen paljon vaikeuksia ja huonoja päiviä, jolloin haluan raapia itseni verille, mutta yleensäottaen tunnen itseni tasapainoisemmaksi ja valoisammaksi. Olen jopa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ruvennut vakavasti miettimään töihinmenoa, kunhan koulunkäynti rupeaa sujumaan. Ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen suhtaudun hyvillä mielin tulevaisuuteen.

Enempää ei nyt neljän-viiden tunnin yöunilla irtoa, mutta se vielä, että käykää tekin ihonne kanssa oireilevat psykologin juttusilla. Tulokset voivat yllättää!

Pitkän pohdinnan tulos

Ei pitäisi kiinnittää ihoon sen kummempaa huomiota. Ei edes katsoa peilistä.

Alkoholi

Haluaisin jakaa mietteitä alkoholinkäytöstäni.

Väittäisin, että käytän alkoholia vähemmän kuin opiskelijat ja sinkut keskimäärin, mutta enemmän kuin esimerkiksi perheelliset ja keski-ikäiset työssäkäyvät. Harvoin suunnittelen käyttöäni sen enempää, mutta noin kerran kuukaudessa tulee aika, jolloin jotain juhlistetaan kunnon kotibileillä. En pidä baareista.

Yleensä bileissä sitten tulee juotua kännit. Tarkoitan känneillä sitä, että ollaan ihan kunnolla humalassa, mutta ei kuitenkaan örvätä ja harvoin tulee (ainakaan paha) krapula.

Miksi sitten tunnen halua avautua kännäämisestäni? Koska sitä seuraa aina viikon ihottumat. Vaikka seuraavana päivänä iho näyttäisikin ihan hyvältä, iho rupeaa reagoimaan kuin olisin allerginen elämälle, eli pian olen ruvella. Sitä on heti vaikea yhdistää alkoholiin, koska vaikutukset ilmenevät vasta päivän-parin viiveellä.

Nyt siis suunnittelen holitonta vappua ja miten siitä selvitä. Yksi vaihtoehto olisi järjestää vappupäiväksi piknik ja jättäytyä vappuaatosta kokonaan tai mennä vaikka vanhempieni luo siksi aikaa. Viineistä ja hyvistä siidereistä nautiskelevana on niin vaikea kieltäytyä ensimmäisestä lasista ja sen jälkeen nousuhumala viekin helposti mukanaan.

Vähään aikaan en kuitenkaan aio ryypätä. Piste.

Itsehillintää

Tällä hetkellä iho on hyvässä kunnossa, kiitos kortisonin. Jostain syystä minun on vaikea ylläpitää tätä mahtavaa ihoa. Olen koko ajan raapimassa tai nypläämässä, en osaa antaa ihon olla. Odotan vain, milloin vajoan takaisin itseaiheutettuun ihottumahelvettiin.

Elämäntapana raapiminen

Heräsin tämä aamuna ja suuntasin kulkuni herätyskellon kautta peilille. Revin näkyvimmät ihonriekaleet pois ja jäin raapimaan ihoa neljäksikymmeneksi minuutiksi. Unicafe-lounas sai siis jäädä väliin. Yliopistolla iho sai taas levätä muiden asioiden viedessä huomiotani, mutta kotona aloin taas raapimaan lämpötilavaihteluista kärsiviä sääriäni. Viisasta? Ei.

Ennen suihkua piti raapia ihan muuten vain, ilmeisesti jonkinlaista siirtymäahdistusta. Siirtymiset ja kaikki muu aika tekemisieni välissä on täynnä epävarmuusraapimista.

Tästä elämäntavasta aion opetella pois.

Mikä nyt mättää?

Kuten jokunen tunti sitten kirjoitin, tänään iho on ollut hyvä ja muutenkin on ollut kiva päivä. Nyt olen pitkin iltaa raapinut itseni (ja varsinkin jalat ja käsivarret) ihottumalle. Liekö vain epämääräistä väsymystä ja "muuten vain tottumuksesta, kun ei ole muutakaan tekemistä"-raapimista. Mitä onkaan, siitä on päästävä eroon.

Niin ja toteutin himoni ja tein juustokakun. Fiksua tai ei, se on hyvää ja sitä on paljon.

Poissa silmistä, poissa mielestä

Tänään olin yliopistolla tekemässä labratöitä. Sain siis muuta ajateltavaa kuin miltä iho näyttää ja voisiko sitä vaikka raapia, joten iho on saanut levätä. Kotona aloitin heti naaman nypläämisen (nokun se hilseili...) ja säärten raapimisen (nokun kuiva ilma kuivattaa...), mutta pääsääntöisesti kaikki on paremmin kuin eilen. Tänään on vielä tiedossa muutamia stressinaiheita, jotka saattavat ajaa minut raapimaan. Toivottavasti osaisin hengittää ja antaa huolien olla.

Pakko raapia?

Kirjoitin eilen kuinka naamani kuivahti alkoholinkäytön seurauksena. Mennessäni nukkumaan sitä kiristi ja pisteli niin, etten pystynyt nukkumaan. Lopulta kiristävä tunne tuntui niin ylitsepääsemättömältä, että päädyin raapimaan ihon rikki. Ratkaisuna raapiminen on huonoin mahdollinen, mutta en tiennyt mitä muutakaan olisin tehnyt. Valvonut (taas) koko yön? Rasva ei auta tähän tilanteeseen, kokeiltu on. Tänään vihaan itseäni siitä mitä tein.

Ruokavalio

Oikea ruokavalio voi tehdä ihmeitä. Minulle tärkeintä on, että ruoka olisi 

• gluteenitonta
• kananmunatonta

Lisäksi haluaisin kehittää ruokatottumuksiani parempaan suuntaan seuraavasti:

• helposti sulavaa
• kasvispainotteista
• vähäsokerista
• useammin tuoretta 
• alkoholia vain harvoin

 Ruoka on suuri osa päivittäistä elämää, joten ruokavaliota ei muuteta viikossa. Gluteeniton elämä on vaatinut vuoden totuttelemisen ja nyt haluaisin pikkuhiljaa ajatella kasvispainotteisemmin. Elämäntapamuutokset lähtevät pään sisältä ja vaativat vaivannäköä, mutta tulokset ovat silmin nähtävissä. :)

Dagen efter

Eilen ryypiskelin (0,5l punkkua, 0,75l siideriä) kavereiden kanssa. Ei olisi pitänyt, mutta en (vanhasta tottumuksesta, olen perso viinille) halunnut kieltäytyä. Iho tuntui tulehdusherkältä ja kaikki mistä raavin tulehtui, mutta onneksi kortisoni auttoi. Naama kuivui ja alkoi jo hieman hilseillä pois. En myöskään saanut viime yönä nukuttua ja nukuin tänään päivällä muutaman tunnin. Vaaka näytti isointa numeroa IKINÄ, eli 60kg. Nyt meni lievän ylipainon raja rikki.

Tekee mieli suklaata ja juustokakkua.